Dialogia on ennen kaikkea ihmiskäsitys. Niin Sokrates kuin Platon ja myöhemmin esimerkiksi Martin Buber ja Mihail Bahtin ovat kyseenalaistaneet yksittäisen minän olemassaolon ja korostaneet, että minuus on ja määrittyy suhteissa. Ajattelemme, että ihmisenä oleminen ja ihmisen hyvinvointi on perustavanlaatuisesti sidoksissa niihin suhteisiin, joita hän on elänyt ja elää.
Käytännön toimintatapana dialogia tarkoittaa sitä, että ihmisiin tai toimintaan ei voi vaikuttaa yksisuuntaisesti. Vain yhdessä elävästi toimien voimme rakentaa uutta ymmärrystä tai ideoida vaihtoehtoisia toimintatapoja. Keskeistä dialogisen yhteistyön ja kumppanuuden syntymisessä on se, että osaamme tarkoituksenmukaisella tavalla vastata toistemme olemiseen tässä hetkessä.